Georgian hallitus on tehnyt maan johtavan puolueen, Georgialaisen unelman avulla käytännössä kaiken saman, kuin Venäjän ja Valko-Venäjän hallinnotkin.

Itsenäisen median ja kriittisten kansalaisjärjestöjen työstä on tullut mahdotonta, poliittisia aktivisteja on vangittu, vaaleja manipuloitu ja lainsäädäntö on paitsi kahlitsevaa, myös takautuvaa.

Erona on vauhti. Siinä, missä Venäjä ja Valko-Venäjä käyttivät totalitaristisen järjestelmän luomiseen vuosikymmeniä, Georgialle samaan on riittänyt 2020-luvulla muutama vuosi.

– Tämä rauhan propaganda toimi Neuvostoliitossa, se toimii nyt. Georgialaisen unelman kannattajat sanovat, että totta kai Venäjä on valloittaja ja ymmärrämme sen, mutta ilman tätä puoluetta Venäjä hyökkäisi tänne, kertoo Tbilisin valtionyliopiston journalismin professori Mariam Gersamia.

Propaganda vetoaa ihmisten pelkoihin ja muistoihin kesän 2008 epäonnisesta sodasta Venäjää vastaan. EU-havaintojen mukaan tässä venäläiset mediajätit ja someinfluensserit auttavat hallintoa kaikin voimin.

LÄNSIMAISSA puhutaan Georgian demokratian takapakista tai takatalvesta, mutta paikalliset arvelevat muutoksen jäävän pysyvämmäksi.

Oppositiopolitiikkaan osallistuneiden pitää varoa virkojensa tai työpaikkojensa menettämistä.

Akateeminen maailma näivettyy: valtio vähentää liberaaleiksi kokemiensa yliopistojen sisäänottomääriä, ja ulkomaisen tutkimusrahoituksen saamista hankaloittavat venäläistyyliset agenttilait.

– Täällä on meneillään autoritaarisen hallinnon täydellinen juurruttaminen. On myöhäistä puhua mistään muusta, sanoo Kornely Kakahia.

Hän on Ivane Javahišvili -yliopiston politiikan tutkimuksen professori ja
ajatuspaja Georgian Institute of Politicsin johtaja. Ajatuspaja tosin on jo sulkeutunut.

– Ei täällä tällä hetkellä tarvita ajatuksia, Kakahia veistelee.

Hänen mukaansa kaikki tämä oli odotettavissa.

– Georgiasta tuli Ukrainan sodan takia hyvin perifeerinen, se ei kiinnosta paljoakaan. Euroopan parlamentti antaa välillä lausuntoja, mutta heillä ei ole strategiaa, he eivät tiedä mitä he täältä haluavat.

EU ei ole reagoinut, vaikka sen Venäjän-vastaisia talouspakotteita kierretään Georgian kautta avoimesti, ja hallinto soimaa Brysseliä moraalin ja perhearvojen rappiosta tai salaliitoista.

Euroopan neuvosto sentään totesi huhtikuussa, että paikallisdemokratia on maassa uhattuna. Iso-Britannia puolestaan asetti helmikuussa Georgian suuret mediayhtiöt Imedin ja PosTV:n pakotelistalle, koska nämä jakavat kanavillaan räikeää disinformaatiota Venäjän Ukraina-sotimisesta.

Länsikritiikki ei silti hallintoa hetkauta, onhan vuonna 2023 alkanut EU-integraatiokin nyt virallisesti jäissä.

MAAN KUULUISA oikeusaputoimija, Georgian Young Lawyers’ Association eli GYLA-yhdistys on talousvaikeuksissa. Yli 30 vuotta toiminut järjestö on joutunut rahapulan takia alasajamaan kansalaisille aiemmin antamaansa maksutonta juridiikkapalvelua.

Nyt GYLA keskittyy oikeudenkäynteihin, joilla on suurta yhteiskunnallista merkitystä.

Järjestön juristit ovat muun muassa kannelleet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Georgian vuoden 2024 vaalivilpistä sekä turvallisuusviranomaisten tekemistä kidutuksista.

Järjestössä työskentelevän Tamaz Kirtavan mukaan hallinnon rajoitustoimet alkoivat yltyä Ukraina-sodan pitkittyessä. Jo vuonna 2023 hallitus yritti ajaa läpi yhdistystoimintaa suitsivan ”agenttilain”, mutta sillä kertaa yritys kaatui kansalaisten protesteihin.

Kuitenkin jo seuraavana vuonna laki saatiin säädettyä. Protestit alkoivat uudestaan, mutta hallinto vastasi niihin kovalla poliisiväkivallalla.

– Ketään ei saatu vastuuseen. Mielenosoittajat saivat sakkorangaistuksia, mutta heissä näkyvät ilmeiset kidutuksen merkit jätettiin huomiotta, Kirtava kertoo.

Hänen mukaansa uudet järjestötoimintaa ja kansalaisten osallistumisoikeuksia kuristavat lait ovat täysin samanlaisia kuin Venäjällä.

– Ja tämä kurssi kohti eristäytymistä Euroopasta, se tekee meistä hyvin haavoittuvia, Tamaz Kirtava sanoo.

TODISTEITA siitä, että Kreml suoraan rahoittaisi Georgialaista unelmaa, ei ole. Kuitenkin yhteydet ovat ilmeiset. Venäjän ja Georgian upporikkaita kaksoiskansalaisia riittää vallan kahvassa ja liepeillä.

Neuvostoromahduksen jälkeisen 1990-luvun kaaoksen ja sisällissodan vuosina maata hallinnoinneista ”laillisista varkaista” eli sotaherroista ja kleptokraateista osa on palannut maahan. Valta ja raha kietoutuvat yhteen aivan kuten Venäjällä.

Vastarinnan merkkejä näkyy katugraffiteissa. Kuva: Salla Nazarenko

Kreml onkin kehityksestä hyvillään. Huhtikuun alussa Vladimir Putinin hallinto ilmaisi halunsa normalisoida maiden suhteet.

Ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova jopa kiitteli, miten ”Tbilisi alkaa vähitellen ymmärtää lännen todelliset aikeet”.

Kaksi Georgian aluetta, Abhasia ja Etelä-Ossetia, ovat silti edelleen Venäjän käytännössä miehittämiä, yksipuolisesti itsenäisesti julistautuneita kapinamaakuntia. Suostuisiko Venäjä keskustelemaan niiden asemasta?

– Georgiassa luullaan, että kyllä, mutta vastaus on tietenkin ei, professori Kornely Kakahia arvelee. Venäjällä ei ole mitään syitä luopua jalansijastaan näillä seuduilla.

Vuoden 2008 sodan jäljiltä maassa on yhä kymmeniä tuhansia sisäisiä pakolaisia, jotka asuvat väliaikaisiksi tarkoitetuissa rakennuksissa.

EDELLISISSÄ VAALEISSA 2024 Georgialainen unelma sai riittävästi eli 54 prosenttia äänistä. Todellinen kannatus voi olla huomattavasti matalampi.

Vaikka hallitus pysäyttikin EU-jäsenyysprosessin, mielipidemittausten mukaan yli 70 prosenttia kansalaisista haluaisi maansa EU:n jäseneksi. Eurooppaan kuuluminen on ollut tärkeä osa georgialaista identiteettiä jo kauan.

Tämän vastineeksi valtapuolueen kannalta on harmillista, ettei Venäjältä ole Ukrainan sodan pitkittyessä luvassa Georgialle konkreettista taloudellista kumppanuutta. Pakotekiertäjien auttaminenkaan ei tuo loputtomiin kestäviä välitystuloja.

Kiinakaan ei ryhdy vastikkeettomaksi hallinnon rahoittajaksi, vaikka kauppasuhteiden tiivistäminen sinne onkin pikkuhiljaa edennyt.

Georgialaisen unelman perustajalla, oligarkki Bidzina Ivanišvililla on runsaan seitsemän miljardin dollarin omaisuus, mutta hänkään tuskin sijoittaa rahojaan synnyinmaahansa.

Asiantuntijat arvelevat, että puolue järjestäisi tulevaisuudessa kansanäänestyksen ”puolueettomuuden” puolesta. Tämä poistaisi EU-jäsenyysaikeet, ja sementoisi maan aseman Venäjän vasallina.

Jos Georgia liukuu pysyvästi Venäjän vaikutuspiiriin, Kreml pääsee hallitsemaan henkisesti koko Etelä-Kaukasiaa. Tällä luulisi olevan merkitystä EU:nkin tulevaisuudennäkymille.

KANSA EI välttämättä loputtomiin siedä valinnanvapauksiensa viemistä. Vastarintahenkeä on etenkin suurkaupunkien, Tbilisin, Kutaisin ja Mustanmeren rantakohteen Batumin nuorisolla.

– Uskon, että georgialaiset tulevat järkiinsä, Korneli Kakahia arvelee.

– Georgiassa on protestien kulttuuri. Tämä ei ole Azerbaidzan, jossa ihmiset eivät lähde kadulle. Vaikka hallinto ylittää tukahduttaa mielenosoituksia, ne jatkuvat pieninä, hän sanoo.